Rakastaminen on vaikeaa. Tai vähintääkin vaativaa. Useimmat meistä kun eivät osaa rakastaa kaikkea ja kaikkia vapaana toiveesta saada rakkauden myötä vastarakkautta, turvaa ja pysyvyttä. Rakkaus tuo aina tullessaan tarpeen sitoutua johonkin ja sitoutuminen edellyttää jo paljon enemmän kuin pelkkää tunnetta -tietoisuutta siitä, mikä on itselle tärkeää ja mitä on valmis tekemään saadakseen toivomiaan asioita. Jotta voisi sitoutua (ihmiseen tai asiaan), täytyy osata vastata järjen kysymykseen, onko omat arvot kohdallaan? Ja jos on (ainakin omasta mielestä) niin onko niiden toteuttaminen mahdollista toisia vahingoittamatta?
Osallistuin syys-lokakuun vaiheessa kaksipäiväisille Papiston päiville Jyväskylässä ja tasa-arvoinen avioliittolaki oli sielläkin "tapetilla" eli epävirallisesti äänestettävissä. Ei -ääniä oli toisen päivän aamupäivään kertynyt 17 ja jaa -ääniä nopeasti arvioiden nelisen kertaa enemmän.
Luterilaisen kirkon virallisen kannan mukaan luterilaisista papeista 44% kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia ja 41% vastustaa.
Lisätietoa löydät täältä https://www.facebook.com/puolesta2014?fref=nf
Eduskunta pohtii parhaillaan tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä. En ole seurannut keskustelua kovinkaan tarkasti, mutta tiedän suunnilleen, mihin argumentteihin lain puolesta ja vastaan olevat mielipiteensä perustavat. Tässä tapauksessa "suunnilleen" riittää minulle. Uskon, että tasa-arvoinen avioliittolaki läpi mennessään lopultakin vahvistaa niitä arvoja, jotka suurin osa meistä allekirjoittaisi jos ne nostettaisiin esiin jossain toisessa yhteydessä - vaikkapa ikiaikaiset Platonin kauneus, hyvyys ja totuus ja vähän arkisemmat tasapuolisuus, vapaus ja oikeus olla sitä, mitä on.
Rakastaminen on vaikeaa. Tai vähintäänkin vaativaa ja minusta on vain hienoa, että ihmiset tänäkin yksilöllisyyttä korostavana aikana tahtovat. Sitoutua toiseen, rakentaa arvojensa mukaista elämää vahingoittamatta muita. Rakkauden puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti