Minä annan suunnan, sanat ja suojeluksen

Olen viime aikoina miettinyt paljon kutsumusta. En pelkästään työn suhteen vaan yleisemmin koko elämää koskevina kysymyksinä: mihin ihmeeseen minua oikein kutsutaan, mihin kutsuun olen vastannut ja mihin kutsuun haluaisin vastata? Voinko jättää jonkun kutsun kuulematta tai voinko muuttaa mieltäni? 

Oma kutsumus tuntuu tällä hetkellä ylivoimaisen raskaalta. Suunnan pitäisi olla selvä, mutta joku kumma epäusko valuu kaiken päälle ja riittämättömyys riivaa. On kuin ajaisi pyörällä ilman rengasta, kaataisi puuta ilman sahaa tai maalaisi taulua ilman maalia -eteenpäin ei pääse, puu ei kaadu eikä taulu valmistu.  

Vanhan testamentin profeetoista Jeremia (Jer. 4-17) paini vähän samojen asioiden kanssa. Jeremia oli Jumalan valitsema profeetta, mutta koki olevansa ihan väärä valinta -liian nuori, liian kokematon, liian pelokas. 

Mutta Jumala sanoi: 

"Älä sano, että olet liian nuori vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Minä annan sanat sinun suuhusi." Jumalan antama suunta oli selvä, Hän lupasi tarvittavat sanat ja suojeluksen, mutta silti Jeremia tunsi ettei riitä. 

Riittämättömyyden tunne on viheliäinen kaveri. Se pakottaa laittamaan likoon kaiken ja yrittämään aina uudestaan, mutta silti se ei ole koskaan tyytyväinen. Se saapuu tarpeettomuus kainalossaan ja kysyy kerta toisensa jälkeen: mitä järkeä, mitä merkitystä ja mitä väliä? Ja sille tekisi mieli huutaa, että turpa kiinni, mutta kun ei saa niin isoa ääntä aikaan, että se vaikenisi. Saatikka, että osaisi vastata.

Ja minä vastaan vaikkei kukaan kysy: "Minä olen marraskuu. Olen kaamos ja harmaus. Mustaa asfalttia ja tuhkaluukku. Olen peitonalunen. Olen sumu. Olen mätä lehti lenkkipolulla, olen kynnetty pelto, olen tumma kuusikko. Tänne eivät säteesi yllä. 

Minä olen maailman valo, sanoo Jeesus. 

Minä vastaan: Sinä sanot olevasi valo. Minun ei tarvitse olla. En jaksa loistaa, enkä kimmeltää, en hehkua tai kipinöidä. Minä olen itseni. Riittäähän se?"  (Mika Lahtinen)

http://areena.yle.fi/radio/2463672

 

Rakkauden puolesta

Rakastaminen on vaikeaa. Tai vähintääkin vaativaa. Useimmat meistä kun eivät osaa rakastaa kaikkea ja kaikkia vapaana toiveesta saada rakkauden myötä vastarakkautta, turvaa ja pysyvyttä. Rakkaus tuo aina tullessaan tarpeen sitoutua johonkin ja sitoutuminen edellyttää jo paljon enemmän kuin pelkkää tunnetta -tietoisuutta siitä, mikä on itselle tärkeää ja mitä on valmis tekemään saadakseen toivomiaan asioita. Jotta voisi sitoutua (ihmiseen tai asiaan), täytyy osata vastata järjen kysymykseen, onko omat arvot kohdallaan? Ja jos on (ainakin omasta mielestä) niin onko niiden toteuttaminen mahdollista toisia vahingoittamatta? 

Osallistuin syys-lokakuun vaiheessa kaksipäiväisille Papiston päiville Jyväskylässä ja tasa-arvoinen avioliittolaki oli sielläkin "tapetilla" eli epävirallisesti äänestettävissä. Ei -ääniä oli toisen päivän aamupäivään kertynyt 17 ja jaa -ääniä nopeasti arvioiden nelisen kertaa enemmän. 

Luterilaisen kirkon virallisen kannan mukaan luterilaisista papeista 44% kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia ja 41% vastustaa. 

Lisätietoa löydät täältä https://www.facebook.com/puolesta2014?fref=nf

Eduskunta pohtii parhaillaan tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä. En ole seurannut keskustelua kovinkaan tarkasti, mutta tiedän suunnilleen, mihin argumentteihin lain puolesta ja vastaan olevat mielipiteensä perustavat. Tässä tapauksessa "suunnilleen" riittää minulle. Uskon, että tasa-arvoinen avioliittolaki läpi mennessään lopultakin vahvistaa niitä arvoja, jotka suurin osa meistä allekirjoittaisi jos ne nostettaisiin esiin jossain toisessa yhteydessä - vaikkapa ikiaikaiset Platonin kauneus, hyvyys ja totuus ja vähän arkisemmat tasapuolisuus, vapaus ja oikeus olla sitä, mitä on. 

Rakastaminen on vaikeaa. Tai vähintäänkin vaativaa ja minusta on vain hienoa, että ihmiset tänäkin yksilöllisyyttä korostavana aikana tahtovat. Sitoutua toiseen, rakentaa arvojensa mukaista elämää vahingoittamatta muita. Rakkauden puolesta.