Pallona ihmisbingossa

Tapasin tinderissä tapaamani ihmisen. Mies oli mukava, juotiin kahvit ja juteltiin. Kohtaaminen oli ilahduttava, jota ei olisi tapahtunut ilman tinderiä -ah, tuota niin ihanaa ihmisbingoa, jonka olemusta olen kovasti pohtinut viime aikoina sekä omien motiivieni että ilmiön yleisen kiinnostavuuden takia. 

Taustatiedoksi teille, jotka ette ole tinderissä, että sovellus on seuranhakupalvelu kännykässä, jossa yksinkertaisesti tykätään toisten kuvista ja lyhyestä profiilikuvauksesta. Tarjolle tulevia profiileja voi rajata sukupuolen, välimatkan ja iän perusteella. Jos molemmat tykkää toisistaan, tulee match ja silloin pääsee kirjoittelemaan kömpelöllä viestitoiminnolla. Jos jompikumpi ei tykkää, häviää profiili bittiavaruuteen eikä tuota ihmistä voi jäljittää palvelusta yhtään millään. Että eipä ole pelkoa roikkujista niilläkään, jotka normaalisti joutuvat hätistelemään epämiellyttävimpiä tarjokkaita pois baaritiskillä. Simple.

Mutta siis, sattumoisin luin Ylioppilaslehteä (5/2014) sunnuntaiaamukahvin seurana. Lehdessä oli juttu, jossa toimittaja oli kirjautunut tinderiin ja analysoi palvelua kokemattoman nettideittailijan näkökulmasta (kaikki tinderissä muuten kertoo kirjautuneensa palveluun vasta pari päivää sitten ;)). 

Juttu oli osuva kuvaus siitä, miten tinder toimii, mutta eniten huvitti tiivistys tinderin olemuksesta: "Tinder muistuttaa ihmisbingoa, joka ei useimmiten edes tähtää uusien ihmisten tapaamiseen…Tämä on tinderöintiä -arkisen illan puuhaa, kevyttä flirttiä, jota voi harrastaa kotisohvalla ketsuppitahra paidalla." 

Touche! Itsekin olen vastaillut kysymyksiin samalla kun teen ruokaa, siivoilen tai ripustan pyykkiä räkätahra olkapäällä. Juttelen siis ihmisten kanssa kaiken arkisen lomassa ilman mitään kummempaa tavoitetta. Mikäs sen parempaa ajanvietettä ihmisrakkaalle ihmiselle, jolla ei ole mahdollisuutta istua iltaa trendikahvilassa tai punttisalilla (kun siellähän kaikki muut sinkut tietenkin on ;)).

Jos tinderissä ei ole tarkoituskaan tutustua ihmisiin, jotka voisi oikeasti tavata, niin minähän käytin palvelua heti väärin ja join kahvia tinder-matchin kanssa. Kahvikupin ääressä juteltiin kaikenlaista ja silloin tuli myös puheeksi teologian opintoni. Seuralaistani kiinnosti, miten tinder sopii teologille? Jäin miettimään. Eniten on kai kyse omista motiiveista ja niiden soveltumisesta omaan arvomaailmaan… Jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin, niin missä se oikein tapahtuu ja mikä on oikea tapa? En minä tiedä, mutta tinderissä olen jutellut monien tosi kivojen miesten kanssa enkä näe ristiriitaa siinä, että kerron itsestäni jotain vieraalle ihmiselle, olen kiinnostunut hänen asioistaan ja uskon. Joku voi olla toista mieltä, mutta se hänelle suotakoon. Keep playing.