Meillä on ruokapöydässä aina jotain kasviksia. Hyvin usein ruoalla syödään salaattia ja lämpimiä kasviksia tai vähintään pikkutomaatteja ja kurkunpaloja. Jos on oikein kaappi tyhjänä, löytyy sentään aina porkkanoita pilkkoa pääruoan kaveriksi. Kuitenkin heräsin yhtenä päivänä siihen, että lasten lautasilla on lähinnä pastaa, perunaa tai riisiä ja sen kanssa tarkoitettua lihaa, kanaa tai kastiketta. Tarjolla on, tarjottu on, mutta ottaako kukaan?
Se on kyllä ihan sama ihmissuhteissa ja varsinkin parisuhteessa.
Naiset kuvittelevat usein elävänsä suhteessa, jossa on hyvä keskusteluyhteys kunnes heräävät siihen tosiasiaan, että yhteys toimii vain toiseen suuntaan. Kun nainen kertoo avoimesti (ja joskus hyvin vuolaasti ja värikkäästi) ajatuksistaan ja tunteistaan, mies kuuntelee kyllä, mutta ei tuo keskusteluun omaa osuuttaan.
Olen itsekin kuvitellut olleeni suhteissa, joissa on hyvä keskusteluyhteys. Jälkeenpäin olen kuitenkin herännyt siihen, että itse olen kyllä kertonut jokaisen sieluni syövereistä löytyneen yksityiskohdan ja siihen liittyvän tunteen (koska se on minulle helppoa ja minun tapani hahmottaa maailmaa ja itseäni suhteessa siihen), mutta en tiedä mitään miehestä. Jotenkin sitä ajattelee, että kun itse avautuu ja antaa esimerkkiä ja luo tapaa keskustella, toinenkin tekisi niin, mutta kun ei. Tottahan se on, että jos minä syön salaattia, ei se salaatti lasten vatsoihin päädy.
Tutkimusten mukaan onnellisen parisuhteen yksi keskeinen tekijä on pariskunnan kyky ylläpitää keskusteluyhteyttä ja varsinkin hyvästä sellaisesta seuraavaa tunneyhteyttä. Kokemus tunneyhteydestä on erityisen tärkeää naisille, ja sen puuttuminen altistaa monenlaiselle pahoinvoinnille, ja on monen eron taustalla. Keskimäärin naisilla on suurempi tarve ja parempi taito sanoittaa asioita ja puhua tunteistaan. Epäsuhta syntyy kun ihmissuhteen toinen osapuoli hahmottaa maailmaa eri tavalla. Monet miehet kertovat itsestään ja tunteistaan olemalla paikalla, tekemällä asioita ja olemalla luottamuksen arvoisia. Kaikki edellä mainitut ovat hyviä tapoja, mutta riittävät korkeintaan työelämässä. Ihmissuhteessa tarvitaan paljon muutakin. Omien ajatusten sanoittamista, tunteiden tunnistamista ja niistä kertomista ja toisen ajattelusta kiinnostumista!
Ymmärrän, että ihmiset on erilaisia. Ja meillä on erilaisia taitoja. Niitä taitoja, jotka meiltä luonnostaan puuttuu voi kuitenkin harjoitella! Jos et ymmärrä itseäsi, opettele. Jos et osaa kertoa siitä, opettele. Jos et osaa keskustella, puhua ja jakaa asioita, opettele (hyvä mies). Väitän, että suomalaisilla miehillä on maailman parhaat opettajat näiden taitojen opetteluun, suomalaiset naiset. Perstuntuma toimii tosi harvoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti