keskiviikko 25. elokuuta 2021

Mun viereen on paikka sulle varattu

Saarna 20.6. 2021 Keltinmäen kirkko

Matt. 9:9–13

Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Päivän teksti vie ajatukseni kahteen jonkin aikaa sitten julkaistuun musiikkikappaleeseen. Ensimmäinen niistä on Antti Tuiskun levyltä Valittu kansa, jonka nimi itsessään herättää mielikuvan etuoikeutettujen ja jollain tavalla parempien ihmisten joukosta. Levyllä on kappale nimeltään Kahvia ja pullaa, jossa lauletaan näin:

Tuntuu että kaikil muil on paikka. Niill on oma meidänjengiseura. Mis voi aina sunnuntaisin olla puku päällä muiden kaa. 
Tuntuu että kaikil muil on suunta. Niill on oma ryhmän sääntökirja. Eikä niiden tarvi aprikoida tekikö ne virheen taas. 
Ja pöydäs on aina pullaa ja hyvii voileipii. Mä tahtoisin syödä joskus sellaisii.

Toinen kappale on Erika Vikmanin Syntisten pöytä, josta Tampereen seurakunnan papit tekivät pääsiäisen alla videonkin. Videon voi katsoa YouTubesta. Laulussa lauletaan:

Meit on täällä sekava seurakunta. Ja sellaisena kun oot sun pitää tulla. Mun viereen on paikka sulle varattu.

En voi tietää kummankaan artistin tietoista motiivia kirjoittaa sanoitusta näihin kappaleisiin, mutta minut ne vievät päivän tekstiin.

Evankeliumitekstissä Jeesus ruokailee Matteuksen kotona. Matteus oli publikaani, veronkantaja, jonka tehtävänä oli kerätä varoja keisarille. Publikaaneja halveksittiin, koska heitä pidettiin epärehellisinä ja verorahojen uskottiin valuvan vääriin taskuihin. Paikalla oli myös muita ihmisiä, tekstissä heitä kutsutaan syntisiksi. Tämä tilanne ärsytti fariseuksia, koska ei tullut kuuloonkaan, että arvostettu opettaja ruokailee syntisten, paheksuntaa herättävien ihmisten kanssa. Yhdessä aterioinnilla oli Jeesuksen ajan maailmassa erityinen merkitys, sillä sitä pidettiin merkkinä yhteenkuuluvuudesta ja aterioinnin aikana yhteiskunnan luokkarajat saatettiin hetkeksi ylittää. Todennäköisesti ruokaakaan ei ollut niin yltäkylläisesti tarjolla kuin nykypäivänä ja sen vuoksi yhteiset ateriahetket olivat arvokkaita. Sitä kamalampaa, että arvostettu rabbi aterioi publikaanin ja muiden syntisten kanssa, ja hyväksyy vieraanvaraisuuden eleenä tarjotun aterian.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon strategia vuoteen 2026 on nimeltään Ovet auki. Strategiassa kuvataan kirkon nykyistä toimintaympäristöä ja tulevaisuuden haasteita, mutta ennen kaikkea strategia on tehty, jotta kirkko vahvistuisi ja vahvistaisi toimintaansa muuttuneessa maailmassa ydintehtävänsä mukaisesti, Jumalan valtakunnan edistäjänä, ja julistaisi vahvasti ja rohkeasti Jeesusta Kristusta maailman pelastajana.

Ovet auki -strategia tavoittelee nimensä mukaisesti sellaista kirkon tapaa olla ja elää, jossa ovia avataan moniin suuntiin kirkon sisällä ja kirkosta ulospäin. Yhteys, ystävällisyys ja osallisuus ovat kirkon tulevaisuuden kannalta elintärkeitä.

Strategian ensimmäinen ovi aukeaa ulospäin, kohti niitä, jotka eivät ole kirkon sisäpiirissä. Vastassa olevia ihmisiä puhutellaan kielellä, jota he ymmärtävät, ja heidät kohdataan kuunnellen ja keskustellen heidän omista lähtökohdistaan ja heidän lähtökohtansa huomioiden. Vuorovaikutusta pyritään luomaan erityisesti niiden suuntaan, jotka eivät ole vielä tai enää kirkon jäseniä.

Jeesukselle tuon ensimmäisen oven takaa paljastuu maailma, jossa kaikki ovat kutsuttuja yhteiseen pöytään. Hän itse kutsuu, ja liittyy juuri niiden seuraan ruokailemaan, jotka eivät ole joukkoon kuuluneet tai joita kukaan muu ei kutsu. Jeesuksen katsetta ei tarvitse kenenkään paeta, hän tarjoaa paikan vierestään jokaiselle. Eikä siinä vielä kaikki. Jeesus paitsi kutsuu jokaista, mutta hän myös lupauksensa mukaisesti etsii pöydästä puuttuvia: ”Ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.”

Jeesus oli liikkeellä koko ajan. Ei hän odottanut aloillaan, että joku tulisi ja tulijalle kerrottaisiin pelastuksesta. Ei, Jeesus kulki kylästä toiseen, opetti ja osallistui ihmisten elämään siellä, missä he olivat ja elivät. Jeesus myös vastasi ihmisten pelastuksen ja toivon kaipuuseen eri tavoilla, opettamalla, parantamalla, joskus oli aiheellista jättää ihminen pohtimaan asiaa itsekseen tai ohjata rukoilemaan.

Strategian toinen ovi aukeaa kirkkoon ja kasvuun. Kirkko on osallisuuden ja vieraanvaraisuuden yhteisö, joka kutsuu kaikkia mukaan, mutta kirkko menee Jeesuksen esimerkin mukaisesti myös sinne, missä ihmiset ovat. Kirkon sanoma ei ole aikaan ja paikkaan sidottua. Nykyaikaisilla verkon välityksellä toteutuvilla yhteisöllisyyden ja hengellisyyden muodoilla voidaan tavoittaa niitäkin, joille ei ole muodostunut tapaa käydä kirkossa tai osallistua seurakuntien toimintaan. Hengellinen etsintä ei ole loppunut ja siihen kirkko voi vastata esim. avaamalla tilansa monipuoliseen käyttöön ja pysymällä liikkeellä.

Kolmas ovi aukeaa kaikille. Ihmisarvo, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat kirkon luovuttamattomia arvoja. Kirkko toimii aktiivisesti vihaa ja syrjintää vastaan ja kutsuu mukaan kaikkia ihmisiä. Antti Tuisku laulaa: ”Mun oma jengi katsoo mua hymyillen. Ei ne käännytä mua pois.” Miten jokainen kirkkoon kaipaava ja kirkkoon tiensä löytänyt voisi kokea hyväksyntää, arvostusta ja turvaa?

Aktiivinen vihan ja syrjinnän vastustaminen ei kitke pois rakenteellista rasismia, joka on usein piilossa ja jää tarkimmaltakin aktivistilta helposti huomaamatta. Rakenteellisessa rasismissa on kyse yhteiskunnan rakenteissa ja instituutioissa olevista toimintakäytännöistä ja säädöksistä, jotka johtavat syrjintään ja rasismiin. Rakenteellinen rasismi voi lievimmillään olla sitä, että joku ryhmä jää vaan huomaamatta, kutsumatta tai sitä, että toiminnoissa ei ole huomioitu esim. saavutettavuutta tai monikulttuurisuuden ja -kielisyyden tarpeita.

Räikeimmät rakenteellisen rasismin muodot ovat onneksi harvinaisempia, koska Suomessa ja kirkossa on tehty jo kauan töitä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta, mutta edelleen tähän asiaan on syytä kiinnittää huomiota ja olla tietoinen omasta taipumuksesta hakeutua kaltaistensa joukkoon.

Jeesuksen esimerkkiä seuraavan kristityn suunta on juuri päinvastainen -etsiä ja kutsua mukaan niitä, jotka ovat erilaisia kuin itse olemme, eivätkä ole saaneet vielä kutsua yhteiseen pöytään.

Maailman pakolaispäivänä tämä on hyvin ajankohtainen teema, sillä maailmassa on tälläkin hetkellä yli 80 miljoonaa ihmistä, jotka eivät tiedä, mihin pöytään olisivat tervetulleita.

Kohta nautittavan ehtoollisen aikana syntyy luonnollinen ateriayhteys muiden ehtoolliselle osallistujien kesken.”Meit on täällä sekava seurakunta. Ja sellaisena kun oot sun pitää tulla. Mun viereen on paikka sulle varattu.” 

Kenenkään läsnäoloa ehtoollispöydässä ei kyseenalaisteta taustan tai tekojen vuoksi, sillä kutsujana on itse Jeesus Kristus, joka on luvannut syntien anteeksiannon jokaiselle pöytään tulijalle.

Kun päivän evankeliumia ja kirkon uunituoretta strategiaa tarkastelee näin rintarinnan, tulee väistämättä mieleen, että Ovet auki -strategiassa palataan juurille ja Jeesuksen esimerkin seuraamiseen. Voisiko olla niin, että se onkin ollut kirkko, joka on ollut jotenkin kateissa ja löytynyt taas?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti