Sinut on kutsuttu

Saarna 13.6.2021 Keltinmäen kirkko

Luuk. 9:57–62

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”

Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

Viime aikoina kutsuja juhliin ja tapaamisiin on ollut vähänlaisesti. Nekin juhlat, joihin yleensä tulee itsestään selvästi kutsutuksi, on viimeiseen hetkeen olleet epävarmoja, osa on lopulta peruttu, ja osa toteutettu vaihtoehtoisin tavoin verkossa tai ulkona. Kohtaamisia on ollut vähemmän kuin yleensä, ja on ollut tarve miettiä, miten olisi turvallista kohdata. Vieläkin tapahtumien ja juhlien järjestäjät ovat epävarmoja, voiko juhlat järjestää, kuinka monta vierasta voi kutsua, ja millaisin järjestelyin on turvallista juhlia.

Äsken luetussa evankeliumitekstissä Jeesus kohtaa matkallaan kolme erilaista ihmistä. Jeesus oli jatkuvasti liikkeellä, ja tässä kohdassa matkalla Galileasta Jerusalemiin. Raamattu ei kerro kovinkaan paljon, keitä nämä nimenomaiset ihmiset olivat, joiden kanssa Jeesus puhui. Ehkäpä satunnaisia kulkijoita tai joukkoon matkalta liittyneitä, mahdollisesti Jeesusta jo seuraavia opetuslapsia. Jeesuksen ajan Israelissa ihmiset kulkivat pääosin kävellen, ja päivämatkat olivat pitkiä. Porukalla oli varmasti mukavampi ja turvallisempi taittaa matkaa.

Kaikkia näitä kohtaamisia yhdistää kutsu. Kaksi kohdatuista kutsuu itse itsensä Jeesuksen seuraajaksi ja yhdelle heistä Jeesus esittää kutsun. Mitä kutsu sitten tarkoittaa?

Yleisesti ottaen kutsu on ilmoitus tilaisuudesta, joka sisältää pyynnön tulla paikalle ja osallistua tapahtumaan tai juhlaan. Tässä yhteydessä kutsulla on muitakin sisältöjä. Lähtökohta on, että Jumala on luonut meidät ja tavallaan kutsunut meidät olemaan ihmisiä, omaksi kuvakseen luotuja. Jumala kutsuu luomaansa ihmistä yhteyteensä ja lähelleen, tuntemaan hänen tahtonsa ja rakkautensa. Kasteessa meidät on liitetty Jumalan perheeseen ja saamme odottaa, että Jumala pitää meistä huolta kuin vanhempi lapsestaan. 

Jumala kutsuu meitä myös työtovereikseen. Täällä maan päällä meillä jokaisella on oma tehtävämme itsemme, lähimmäistemme ja luomakunnan huolenpitäjinä. Jokaisella on omalla paikallaan erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, tehtäviä, joissa huolehdimme yleisestä hyvinvoinnista. Luomisessa ihmisille uskottiin tämä tehtävä, ja tässä tehtävässä olemme Jumalan työtovereita.

Kolmanneksi kutsu tarkoittaa tuota evankeliumin kutsua seurata Jeesusta eli liittyä Jumalan valtakunnan palvelukseen. Palveluksessa oleminen on oman kutsumuksen seuraamista. Ihmisillä on erilaisia kutsumuksia. Joku työskentelee seurakunnassa tai perinteisissä kutsumusammateissa. Joku vastaa kutsuun tekemällä musiikkia tai taidetta tai tubettaa, jollain on lahja palvella käsitöiden, lasten hoitamisen tai kirjoittamisen kautta. Jonkun kutsumus voi kuljettaa kauas Suomesta niiden pariin, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia tai jotka kärsivät sodassa tai luonnonkatastrofien keskellä. Yhtä kaikki, jokainen kristitty on kutsuttu palvelemaan omalle paikalleen, ja elämään todeksi uskoaan arkisessa elämässään. Ei ole väliä, minkä ikäinen olet, mihin ammattiryhmään kuulut tai minkä koulutuksen olet saanut. Kyse on siitä, että tunnistaa kutsun ja vastaa siihen omalta paikaltaan, omien edellytystensä mukaisesti. Seurakunta, ekkleesia, kutsuttujen joukko, on se mihin kuulumme, ja sen vuoksi meitä kaikkia koskee tuo Jeesuksen kutsu ”Seuraa minua”. Kuuletko sinä kutsun ja miten vastaat siihen?

Evankeliumitekstissä Jeesus kohtaa kolme erilaista ihmistä. Heitä voisi kutsua vaikkapa sitten kun, mutta kun ja minä -miehiksi.

Sitku-mies on valmis, kun on ensin haudannut isänsä. Onkohan isä juuri kuollut vai kuolemassa? Tuntuisi, että noin juuri pitää toimia -hoitaa ensin kesken jääneet asiat loppuun. Varsinkin jos oma isä odottaa hautaamista. Kymmenessä käskyssäkin sanotaan ”Kunnioita vanhempiasi.” Jeesus on kuitenkin eri mieltä. Sitku-ihmisille ei ole tilaa Jumalan valtakunnassa sillä työ ei odota, ja sen vuoksi liikkeelle on lähdettävä heti. Kaikki muu saa jäädä, kun kutsu käy. Prioriteettilista, se mikä on ensisijaista, on määriteltävä uudelleen.

Minäki-mies on innokas ja valmis seuraamaan Jeesusta, minne ikinä hän meneekään. Mies vaikuttaa tehneen vakaan päätöksen elämänsä suunnasta, ja sen luulisi olevan mieluista Jeesukselle. Mutta ei. Miehen intoon Jeesus vastaa kielikuvalla ketuista ja linnuista, joilla on luolansa ja pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mitään. Miehen innossa ei varsinaisesti ole vikaa, mutta tuolla karulla vertauskuvalla Jeesus haluaa muistuttaa, että hänen seuraajiensa elämä ei ole aina helppoa. Jeesus ja opetuslapset kiertelivät kylästä toiseen eikä heillä aina ollut varmaa tietoa yösijasta tai mistä saisivat ruokaa tai mihin pääsisivät pesulle. Matteuksen evankeliumissa (Matt. 6: 25-27) Jeesus kyllä sanoo: ” Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Ehkäpä tuo innokas mies muisti Jeesuksen sanat, ja siihen luottaen oli valmis seuraamaan Jeesusta.

Toisaalta pitää ymmärtää, että ihmisen omaa vakaa valintakaan ei aina takaa onnistumista tehtävässä. Jumala itse valitsee seuraajansa ja heidän kohdallaan varmistaa onnistumisen.

Muttaku -mies on hänkin tehnyt valinnan seurata Jeesusta, mutta esittää kuitenkin toiveen, että ennen lähtöä hän saisi käydä hyvästelemässä kotiväkensä. Toive tuntuu aika kohtuulliselta. Siihenkin Jeesus vastaa kieltävästi. ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” Eteenpäin ei voi mennä katsomalla taakseen. Kaikista mutista on luovuttava, menneet saa ja täytyy unohtaa, ja kääntää katse eteenpäin. Jeesuksen kutsuun vastaaminen tarkoittaa eteenpäin kulkemista, kohti Kristuksen valoa kulkemista, taakseen katsomatta.

Ajattelen, että Jeesuksen kutsuun voi vastata nyt heti ja aloittamalla pienestä. Jeesuksen seuraaminen voi olla aluksi hyvin vaatimatonta ja arkista tai lähes näkymätöntä. Jumalalle voi sanoa, ”tässä olen, käytä minua ja lahjojani”. Jumalan äänen kuulemisen voi asettaa omalla prioriteettilistallaan kärkipäähän.

Jeesuksen seuraaminen valintana tarkoittaa sitä, että suostuu lapseksi, opetuslapseksi. Lapsena ei monesti tiedä, osaa eikä ymmärrä, mutta opetuslapsena saa luottaa, että Jumala kuljettaa ja kantaa.

Ajoitus ei koskaan voisi olla oikeampi kuin nyt, sillä vielä on aikaa ja mahdollisuus valita. Ei tarvitse jäädä odottelemaan näyttävää liikkeellelähtöä sitten kun on jotenkin enemmän valmis tai joku muu asia on hoidettu ja tehty.

Kristittynä eläminen ei lopultakaan tarkoita irrottautumista muusta maailmasta tai perheestä tai kaiken jättämistä taakseen ja sikseen. Enemmänkin on kyse siitä, kuinka minä ja sinä, me kaikki, kristittyinä ja Jeesuksen seuraajina elämme omassa lähiympäristössämme, perheen, työtovereiden ja muiden läheisten keskellä. Sinut on kutsuttu, aloita heti.