tiistai 28. syyskuuta 2021

Rikas vai köyhä?

   

Muutama muisto menneisyydestä. Asuin Kambodzassa, Phnom Penhin kaupungissa joskus ennen vuosituhannen vaihdetta. Työskentelin pienessä koulussa ja asuin koulurakennuksen yläkerrassa hyvin vaatimattomassa asunnossa, josta kuulin jälkeenpäin, että rotat vilistivät lattioilla. Työskentelin yhdessä kolmen paikallisen nuoren naisen kanssa, jotka opiskelivat työn ohessa koulunkäynninohjaajiksi. Palkkapäivä oli kahden viikon välein ja saimme palkan käteisenä. Paikallisten työntekijöiden kuukausipalkka oli sama kuin minun päiväpalkkani.

Toinen muisto. Ilma Phnom Penhissä oli aina hyvin kuuma ja kostea. Asunnossani oli ilmastointilaite, mutta sen käyttäminen oli niin kallista, että minulla ei ollut varaa pitää sitä päällä kuin joskus aivan satunnaisesti, kun en enää kestänyt jatkuvaa hikeä otsalla.

Ruokaostokset Phnom Penhissä tehtiin pääosin torilla, jonka kojuista ostettiin tuore liha ja kasvikset. Leipää ostin pyörällä liikkuvalta myyjältä, joka ajoi joka aamu kotini edustan kadulle ja myi patongin kaltaisia leipiä pyörän tarakalta. Maitotuotteita, juustoa, jugurttia ja muita länsimaisia ruokatarvikkeita sai ostettua vain lähellä olevasta pienestä kaupasta. Pienessä kaupassa oli ilmastointilaite, ja menin kauppaan joskus vain päästäkseni hetkeksi viileään. Ruokaa minulla ei oikein ollut varaa tuosta kaupasta ostaa, mutta en herättänyt huomiota hyllyjen välissä vilvoitellessani, sillä olin valkoinen, länsimainen nuori nainen. Tuskin köyhä tai varas. Kerran kyllä ostin yhden purkin jugurttia, etten olisi näyttänyt epäilyttävältä.  

Päivän tekstissä Jeesus varoittaa meitä keräämästä aarteita maan päälle.  Mitä Jeesus oikein tarkoittaa maanpäällisillä aarteilla? Ehkäpä omaisuutta, rahaa, tavaroita tai jotain muuta materiaa, joka kestää hetken ja sitten se pilaantuu, muuttuu tarpeettomaksi tai käyttökelvottomaksi tai joutuu vääriin käsiin. Tekstin loppuosassa Jeesus varoittaa toistamiseen: Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Mammona on arameaa ja tarkoittaa omaisuutta, arkisemmin ilmaistuna, rahaa. Nämä kaksi tekstinosaa ohjaavat ajattelemaan, että maalliset aarteet ovat erityisesti materiaalisia, ei-pysyviä. Näiden aarteiden keräämiseen keskittyminen vie katseen pois oikean isännän, Jumalan palvelemisesta.

Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle sanotaan näin: Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän. Onko rikkaus siis hyviä tekoja ja omastaan antamista?

Mitä sitten ovat taivaalliset aarteet, joita Jeesus kehottaa meitä keräämään? Taivaalliset aarteet eivät ole materiaa tai ihmiskäden otettavissa. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali kirjoittaa hengen hedelmistä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Nämä aarteet eivät ole ihmiskäden otettavissa, mutta ne ovat kullan arvoisia ihmisten välisissä suhteissa täällä maan päällä. Niiden avulla voimme täyttää Jeesuksen uuden käskyn Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.

Tutkin lopputyössäni pari vuotta sitten voimavaroja ja toivoa. Minua kiinnosti, mitä on toivon takana, siinä, että joku, koettuaan kovia, säilyttää toimintakykynsä ja toiveikkuutensa. Keskeisimpänä tekijänä näyttäytyi rakkaus. Se, että oli kokenut olevansa rakastettu ja saanut rakastaa. Rakkauden keskuksena ja symbolina pidetään sydäntä. Tiedämme, että näin ei faktisesti ole vaan, että kaikki, myös rakkaus, syntyy aivoissa. Kuitenkin tuossa tekstissä sanotaan, että missä on sydämesi, siellä on aarteesi. Mitä se tarkoittaa? Ihmisen kallein aarre on Jumalan tuntemisessa ja hänen rakkaudestaan todistamisessa. Tähän tarvitaan sydäntä, jonka ajattelemme olevan inhimillisen tahdon, ajatusten ja tunteiden keskus.

Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuttaessa olisi syytä puhua aina myös kohtuullisuudesta. Kohtuullisuus on suhteellinen ja kokemuksellinen käsite. Se, mikä toiselle on kohtuullista, on toisen mielestä aivan liian vähän ja toisen mielestä aivan saavuttamattomissa. Raamattu puhuu ahneuden kuolemansynnistä, jolloin mammonan kerryttämisestä tulee elämän tarkoitus. Ahneus mammonaan vie ihmisen katseen pois Jumalasta ja lähimmäisistä. Silloin rikastuminen ei enää palvele Jumalaa ja ihmistä ja se on väärin.

Rikkaus ja köyhyys on myös kokemuksellista. Joku kokee olevansa vähävaraisena hyvin rikas ja toiselle ei yltäkylläisyys tuota rikkauden tunnetta vaikka mitä tekisi. Kokemuksellista sen sijaan ei ole luomakunnan tukala tila, joka absoluuttisesti kertoo, että katseemme on jo ajat sitten kääntynyt pois Jumalasta aineellisen hyvän haalimiseen, mikä on kohtalokasta.

Ajattelen, että taivaalliset aarteet, rakkaus, rukous ja Jumalan sana ovat välineitä, joiden avulla ihminen kurkottaa kohti Jumalaa. Niiden avulla ihminen oppii tuntemaan hänet, Huolenpitäjänsä, Kolmiyhteisen Jumalan.

Oikea rikkaus ei kuitenkaan ole vain Jumalaa varten vaan myös lähimmäistä varten. Taivaallisten aarteiden kerryttäminen on oman ymmärryksen jakamista Jumalan lupaamasta rakkaudesta ja pelastuksesta.

Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Jumalan tahdon tuntemisen kautta saamme luottaa hänen huolenpitoonsa ja vapaudumme maallisen rikkauden, rahan, tavaran, maineen, keräämisestä. Taivaallinen Isä pitää meistä huolen ja auttaa meitä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa meidät tekemään hyvää lähimmäisillemme.

Palaan vielä muistoihin, joita kerroin aluksi. Kaikissa välähdyksissä oli tavalla tai toisella kysymys rahasta. Sitä oli hetkellisesti enemmän kuin muilla ja se hävetti - olinko siis rikas? Toisena hetkenä rahaa oli liian vähän olosuhteiden, kodin kuumuuden, parantamiseen - olinko köyhä? Kolmannessa tilanteessa olin niin rikas, että saatoin mennä kauppaan ilman paheksuntaa, mutta liian köyhä ostaakseni kaupasta mitään - olinko siis rikas vai köyhä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti