Lupaus pitää

Minulla oli osittain ihana kesä. Pääsin viettämään ehkä elämäni parhaan lomaviikon veneillen Päijänteen kansallispuistossa. Sää oli ihan mahtava, seura parasta mahdollista ja kulkuvälineenä vene, jolla liikkumisen lumo selvisi minulle vasta hiljattain. Kesä oli vain osittain ihana siksi, että kuopuksen jalkavamma kesän lopulla toi ylimääräistä päänvaivaa ja siksi, että keväällä alkanut ihmissuhde päättyi kesän myötä. Surin kovasti ihmissuhteen menettämisen lisäksi sitä, että menetin mahdollisuuden liikkua vesillä. Jonkun viikon jaksoin selata myynnissä olevien veneiden ilmoituksia kunnes tajusin, että minulla ei todellakaan ole varaa ostaa venettä saatikka että osaisin siitä edes perustasolla huolehtia. Liimasin kuitenkin veneen kuvan aarrekarttaani. Eihän sitä voi koskaan tietää. 

Lupaus pitää (1. Moos. 9: 12 - 15)

Ihan muusta asiasta alkanut juttelu täysin tuntemattoman ihmisen kanssa johti siihen, että jo huomenna pääsen aloittamaan kouluttautumisen miehistön jäseneksi paikallisessa järvipelastusseurassa! Huikeaa! Ja paljon enemmän kuin osasin ajatella saavani rukoillessani uutta mahdollisuutta päästä vesille ja oppia lisää vesillä liikkumisesta. 

Olen vuosia miettinyt, mitä vapaaehtoistyötä tai auttamistyötä voisin tehdä. Olen käynyt ensiapukurssit, harkinnut ystävärinkiin liittymistä, luovuttanut verta ja ottanut osaa katastofien jälkeisiin rahankeräyksiin, vienyt joka joulu Pelastusarmeijan pataan lahjoituksena vaatteita ja rahaa ja laittanut nimeni adresseihin tärkeiden asioiden puolesta, tarjonnut apuani tulipalossa kotinsa menettäneelle perheelle ja halunnut nähdä lähimmäisen hädän ja jäädä vierelle kunnes myrsky laantuu. Perushyvä lähimmäinen, mutta silti jotain vailla. Vailla kokemusta siitä, että tekee sitä mitä rakastaa ja samalla auttaa muita.

En voi kuin hämmästellä tätä suurempaa suunnitelmaa, josta saan olla osallinen. Se, mikä näytti aluksi tappiolta olikin (jälleen kerran) siunaus. Ilman kesäistä veneilykokemusta en olisi samalla tavalla kiinnostunut vesillä liikkumisesta enkä olisi rohjennut lähteä mukaan johonkin, mistä en oikeastaan tiedä mitään. Ja samaan aikaan, niin kuin usein ennenkin, tuntuu, että näin tämän pitikin mennä. Lupaus pitää. 

Ps1. Silloin muinoin kun naisia alettiin ottaa armeijaan, minäkin hain palvelukseen ja pääsin. En kuitenkaan päässyt sinne minne hain -merivoimiin. Päätin sitten lähteä suoraan yliopistoon.

Ps2. Jos haluat tietää lisää meri- ja järvipelastuksesta voit vierailla täällä 

http://www.meripelastus.fi/fi/ 

http://www.jyvaskylanjarvipelastajat.fi/