Toinen
muisto. Ilma Phnom Penhissä oli aina hyvin kuuma ja kostea. Asunnossani oli
ilmastointilaite, mutta sen käyttäminen oli niin kallista, että minulla ei
ollut varaa pitää sitä päällä kuin joskus aivan satunnaisesti, kun en enää
kestänyt jatkuvaa hikeä otsalla.
Ruokaostokset
Phnom Penhissä tehtiin pääosin torilla, jonka kojuista ostettiin tuore liha ja
kasvikset. Leipää ostin pyörällä liikkuvalta myyjältä, joka ajoi joka aamu
kotini edustan kadulle ja myi patongin kaltaisia leipiä pyörän tarakalta. Maitotuotteita,
juustoa, jugurttia ja muita länsimaisia ruokatarvikkeita sai ostettua vain
lähellä olevasta pienestä kaupasta. Pienessä kaupassa oli ilmastointilaite, ja
menin kauppaan joskus vain päästäkseni hetkeksi viileään. Ruokaa minulla ei
oikein ollut varaa tuosta kaupasta ostaa, mutta en herättänyt huomiota hyllyjen
välissä vilvoitellessani, sillä olin valkoinen, länsimainen nuori nainen.
Tuskin köyhä tai varas. Kerran kyllä ostin yhden purkin jugurttia, etten olisi
näyttänyt epäilyttävältä.
Päivän
tekstissä Jeesus varoittaa meitä keräämästä aarteita maan päälle. Mitä Jeesus oikein tarkoittaa maanpäällisillä
aarteilla? Ehkäpä omaisuutta, rahaa, tavaroita tai jotain muuta materiaa, joka
kestää hetken ja sitten se pilaantuu, muuttuu tarpeettomaksi tai käyttökelvottomaksi
tai joutuu vääriin käsiin. Tekstin loppuosassa Jeesus varoittaa toistamiseen:
Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Mammona on arameaa ja
tarkoittaa omaisuutta, arkisemmin ilmaistuna, rahaa. Nämä kaksi tekstinosaa ohjaavat
ajattelemaan, että maalliset aarteet ovat erityisesti materiaalisia, ei-pysyviä.
Näiden aarteiden keräämiseen keskittyminen vie katseen pois oikean isännän,
Jumalan palvelemisesta.
Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle sanotaan näin: Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän. Onko rikkaus siis hyviä tekoja ja omastaan antamista?
Mitä sitten
ovat taivaalliset aarteet, joita Jeesus kehottaa meitä keräämään? Taivaalliset aarteet eivät
ole materiaa tai ihmiskäden otettavissa. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa
Paavali kirjoittaa hengen hedelmistä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja
itsensähillitseminen. Nämä aarteet eivät ole ihmiskäden otettavissa, mutta ne
ovat kullan arvoisia ihmisten välisissä suhteissa täällä maan päällä. Niiden
avulla voimme täyttää Jeesuksen uuden käskyn Rakastakaa toisianne! Niin kuin
minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.
Tutkin lopputyössäni pari
vuotta sitten voimavaroja ja toivoa. Minua kiinnosti, mitä on toivon takana,
siinä, että joku, koettuaan kovia, säilyttää toimintakykynsä ja
toiveikkuutensa. Keskeisimpänä tekijänä näyttäytyi rakkaus. Se, että oli
kokenut olevansa rakastettu ja saanut rakastaa. Rakkauden keskuksena ja
symbolina pidetään sydäntä. Tiedämme, että näin ei faktisesti ole vaan, että kaikki,
myös rakkaus, syntyy aivoissa. Kuitenkin tuossa tekstissä sanotaan, että missä on sydämesi, siellä on aarteesi. Mitä
se tarkoittaa? Ihmisen kallein aarre on Jumalan tuntemisessa ja hänen
rakkaudestaan todistamisessa. Tähän tarvitaan sydäntä, jonka ajattelemme olevan
inhimillisen tahdon, ajatusten ja tunteiden keskus.
Rikkaudesta ja köyhyydestä puhuttaessa olisi syytä puhua aina myös
kohtuullisuudesta. Kohtuullisuus on suhteellinen ja kokemuksellinen käsite. Se,
mikä toiselle on kohtuullista, on toisen mielestä aivan liian vähän ja toisen
mielestä aivan saavuttamattomissa. Raamattu puhuu ahneuden kuolemansynnistä,
jolloin mammonan kerryttämisestä tulee elämän tarkoitus. Ahneus mammonaan vie
ihmisen katseen pois Jumalasta ja lähimmäisistä. Silloin rikastuminen ei enää
palvele Jumalaa ja ihmistä ja se on väärin.
Rikkaus ja köyhyys on myös kokemuksellista. Joku kokee olevansa vähävaraisena
hyvin rikas ja toiselle ei yltäkylläisyys tuota rikkauden tunnetta vaikka mitä
tekisi. Kokemuksellista sen sijaan ei ole luomakunnan tukala tila, joka
absoluuttisesti kertoo, että katseemme on jo ajat sitten kääntynyt pois
Jumalasta aineellisen hyvän haalimiseen, mikä on kohtalokasta.
Ajattelen, että taivaalliset aarteet, rakkaus, rukous ja Jumalan
sana ovat välineitä, joiden avulla ihminen kurkottaa kohti Jumalaa. Niiden
avulla ihminen oppii tuntemaan hänet, Huolenpitäjänsä, Kolmiyhteisen Jumalan.
Oikea rikkaus ei kuitenkaan ole vain Jumalaa varten vaan myös
lähimmäistä varten. Taivaallisten aarteiden kerryttäminen on oman ymmärryksen
jakamista Jumalan lupaamasta rakkaudesta ja pelastuksesta.
Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan
ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Jumalan tahdon tuntemisen
kautta saamme luottaa hänen huolenpitoonsa ja vapaudumme maallisen rikkauden,
rahan, tavaran, maineen, keräämisestä. Taivaallinen Isä pitää meistä huolen ja
auttaa meitä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen
vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa meidät tekemään hyvää lähimmäisillemme.
Palaan vielä muistoihin, joita kerroin aluksi.
Kaikissa välähdyksissä oli tavalla tai toisella kysymys rahasta. Sitä oli
hetkellisesti enemmän kuin muilla ja se hävetti - olinko siis rikas? Toisena
hetkenä rahaa oli liian vähän olosuhteiden, kodin kuumuuden, parantamiseen
- olinko köyhä? Kolmannessa tilanteessa olin niin rikas, että saatoin mennä
kauppaan ilman paheksuntaa, mutta liian köyhä ostaakseni kaupasta mitään
- olinko siis rikas vai köyhä?